Luontokohteet
Kolimajärvi ja Niemenharjun maisematie
Pihtiputaalla sijaitseva 30 kilometrin pituinen ja noin 5 kilometrin levyinen Kolimajärvi on karu ja syvä järvi. Syvimmillään vettä on 66 metriä mm. Hounin syvänteessä. Olosuhteet ovat erinomaiset järvitaimenen ja -lohen menestymiselle. Järvessä onkin istutusten tuloksena varsin runsas kalakanta. Kolimalle on tyypillistä suuret selkävedet, joita rikkovat harvalukuiset saaret ja karikot. Veneen voi laskea vesille mm. Niemenharjun hotellin läheisyydestä, Ilosjoelta ja Kärväskylältä. Pohjoisrannalla sijaitsee n. 70 m järvenpinnasta nouseva Haapavuoren lintutorni. Kolimajärvellä on myös Putaanlahden lintutorni. Myös Putaanportin rantaraitilta ja harjun lakea myötäilevällä Niemenharjun maisematieltä voi ihailla Koliman kauniita maisemia. Veteen pääsee pulahtamaan Niemenhäikän uimarannalla, Niemenharjun alueen eteläpäässä.
Kivimäen kierros
Kivimäen kierros on viiden kilometrin pituinen luontopolku, joka sijaitsee Pihtiputaan kirkonkylältä Rillankivelle menevän pyöräilyreitin varressa. Kivimäen huipulla on Kivimäen näkötorni, laavu ja nuotiopaikka. Näkötornista avautuu soinen metsämaisema Koliman suuntaan. Lähistöllä sijaitsee Lepuusuo, jonka ylitse on kulkenut vanha kirkkotie Kanalanmäestä Harmaalanrantaan.
Rapeikon luontopolku
Pihtiputaan keskustan tuntumassa sijaitseva luontopolku on noin kolmen kilometrin pituinen. Luontopolun varrelta löytyy opastetaulut, tervahauta, lähde ja laavu. Polulla on osittain pitkospuut.
Rillankiven ulkoilureitti
Vanhalle rajankäyntipaikalle Rillankivelle johtaa viisi kilometriä pitkä, merkitty ulkoilureitti taukopaikkoineen. Ulkoilureitti sijaitsee noin 40 km:n päässä Pihtiputaan keskustasta.
Rillankivi on Sydänmaan kylässä Pihtiputaalla, Pielaveden ja Pyhäjärven kuntien rajapisteessä sekä kolmen maakunnan, Pohjois-Savon, Keski-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan rajalla sijaitseva historiallisen ajan rajakivi. Kivessä on useita erilaisia hakkauksia, joista tunnistettavissa ovat vuosiluku 1814, Ruotsin valtion rajasymboli, niin sanottu valtiolaiva ja useita nimikirjaimiksi tai puumerkeiksi tulkittuja merkintöjä. Rajapyykki on saanut nimensä 1400-luvun alun maanmittari Haakon Frillen mukaan.
Paikalla on kuntien infotaulut, wc, jäteastia, laavu nuotiopaikkoineen ja vieraskirja. Lisäksi alueella on erittäin helppokulkuinen, kauniissa harjumaisemassa mutkitteleva pieni luontopolku.
Suurijärven ulkoilureitti
Reitti yhtyy Peuran Polkuun ja sijoittuu Pihtiputaan Suurijärven alueelle. Merkityn reitistön kokonaispituus on 30 km. Taukopaikkoja on reitin varrella viisi, kolme kämppää ja kaksi laavua.
Lisätietoa saat: lomaseutu.fi.
Heinäjoen luontopolku
Luontopolku sijaitsee isovarpurämeellä ja joen varren tulvaniityllä Heinäjoen tuntumassa. n. 1,4 km:n mittainen pitkospuureitti.
Kortteisen lintutorni
Lintutorni ja aukeaa maisemaa lintujen tarkkailuun. Alue on Keski-Suomen parhaita muuttavien hanhien levähdyspaikkoja.
Huuhkaisvuoren lehto
N. 1,2 ha:n kokoinen luonnonsuojelualue, jossa on kuusivaltaista puronvarsilehtoa. n. 10 km Pihtiputaan keskustasta etelään, nelostien varressa.
Louhuranta
N. 5 km Pihtiputaan kirkonkylän eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, johon kuuluu lehtomaista metsää ja rantalouhikkoa.
Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet
Pihtiputaalla sijaitsee kolme valtakunnallisesti arvokasta maisema-alueetta. Näistä Muurasjärven kulttuurimaisema edustaa Suomenselän tyypillistä kulttuurimaisemaa, johon omat lisäpiirteensä tuo runsas sodan jälkeinen pika-asutus. Alue on Suomenselän oloissa varsin vaurasta ja elinvoimaista maatalousaluetta. Kärväskylän kulttuurimaisema edustaa tyypillistä sodanjälkeistä Keski-Suomen järviseudun pika-asutusmaisemaa, jonka ominaispiirteet ovat vielä hyvin nähtävissä. Ylä-Liitonjoen kulttuurimaisema edustaa sodan jälkeistä siirtolais- ja rintamamiesperheille rakennettua pika-asutusaluetta. Alue edustaa myös suolle raivattua Keski-Suomen järviseudun viljely- ja asutusmaisemaa.
Heinäjoen museosilta
Heinäjoen kaksiaukkoinen kiviholvisilta sijaitsee Pihtiputaan keskustassa Ruukintien varrella. Silta valmistui vuonna 1924. Valtatien 4 liikenne kulki Heinäjoen sillan kautta aina vuoteen 1962 saakka. Museosillaksi se hyväksyttiin vuonna 1982. Silta on valtakunnallisesti merkittävä rakennetun kulttuuriympäristön kohde.
